Noniin, toivon että otsikko teki tehtävänsä eikä kukaan lue tätä, mutta kirjoitan nyt kumminkin. Eli haluan nyt hieman raottaa kirjaa, jonka nimi on minä :D (mangakan sielunkieltä taas) Elikkäs tuota, tässä kurkistus minun ajatuusmaailmaani. Aloitetaan.
Mietin aina, kun suunnittelen tylsyyden tylsistyttämänä uusia sarjakuvia, että "voi ku sais jo tän tyhmän Naomin loppuun ko se on niin tylsä ja muutenkin huono", mutta hoksasin, että kun todella piirrän sitä, nautin siitä ihan niin paljon, etten haluaisi lopettaa ollenkaan! Loppujen lopuksi minä olen veden- ja pilkanpitävä mangakan alku, enkä muuksi muutu. Ihan oikeasti sitä on vaikea kuvailla, mutta kun miettii, että "tämä kaikki on minun keksimääni, ja tämä on sellainen asia, joka ei aiheuttaisi ihmisissä tällaisia ajatuksia kuin se herättävää, jos tämä ei olisi minun juttuni, ja minä haluan tehdä tätä." Oikeasti päällimmäisenä mielessäni kun teen sarjakuvaani on, että "nyt minä haluan tehdä tästä sellaista, että tämä aiheuttaa lukijoille tunnemyllerryksiä ja naurunkikatusta ja haluan, että tämä herättää ihmisissä sellaisen tunteen että haluaa lukea lisää". Minä rakastan tätä työsarkaa ja haluan jatkaa sitä aina!
Mutta jos totta puhutaan, minä en höpise tällaista kellekään arkipäivinä. Kirjoitan sitä tänne, koska tämähän on minun sarjakuvapäiväkirjani, ja minun tehtäväni on kirjoittaa tätä. Vaikka kaverini lukevat tätä blogia, minun on helppo kirjoittaa, kun olen anonyyminä täällä.
Tämä on pyyntö! Lukekaa sarjakuvaani ja miettikää näitä sanoja; RAKASTAN TÄTÄ TYÖTÄ ENEMMÄN KUIN VOIN KUVAILLLA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti