No hei, te varmasti-minua-aktiivisemmat-ihmiset.
Kesä oli ja meni, enkä piirtänyt sivuakaan Emikoa, vaikka suunnittelin piirtäväni ainakin viidennen luvun loppuun. Ja kas kummaa - yksi sivu on valmis, ja sekin epäonnistui. Näin huomaamme, kuinka epäaktiivisuus kostautuu - tämän puolivuotisen(miksi piirrän luvut aina näin pitkän ajan jälkeen?) aikana tyylini on muuttunut siinä määrin etten vain pysty piirtämään enempää! Ei siinä mitään uutta ole - joka luku näyttää erilaiselta tyylinhakemiseni ja kehittymiseni takia. Mutta kun tänään koetin piirtää, Karasta tuli pojan näköinen, Emikosta sotkuinen ja Shuusta harvahiuksinen. Oi kuinka olenkaan tyytyväinen! *sarkasmin synkkä läsnäolo* En ole varma meneekö tämä Emiko-blockini ohi vai joudunko tekemään sivuluonnoksetkin uudestaan, mutta kesken en missään nimessä tätä sarjakuvaa jätä! (Varsinkaan kun olen varsin tyytyväinen viimeisen luvun käsikirjoitukseen). Saatte kuitenkin varmasti odottaa vielä jonkun aikaa seuraavaa lukua, mutta etteköhän te siihen ikävä kyllä ole tainneet jo tottuakin. *edelleen häpeissään siitä että on piirtänyt neljä lukua kahden vuoden aikana* Tiedostan jatkuvasti, että aloitin sarjakuvien teon harjoituksen vuoksi ja julkaisun muiden mielipiteisiin kohdistuvan mielenkiintoni vuoksi, muttah... Hävettää silti. Uskon saaneeni ainakin muutaman uskollisen lukijan, joten harmittaa etten voi tarjota lukemista useammin. Tätä menoa menee vielä puolitoista vuotta ennen kuin kuutosluku ilmesty!
Mistä tulikin mieleeni. Luovat tuotokseni ovat usein romantiikantäyteisiä. Naomi, Emiko, kaikki kirjoitukseni... Olen hiljan miettinyt, miten olen pystynyt siihen. Faktahan on, etten minä itse ole koskaan seurustellut(en usko että edes oikeasti rakastunut), joten on melko varmaa etten saisi myöskään käyttää näitä aiheita tuotoksissani. Veikkaisin näin lennosta vain nolaavani itseni kokeneempien ihmisten silmissä. Mutta toisaalta Emikon ollessa kesken en voi myöskään heittää tärkeintä draama-aihetta roskakoriin. Huomaatteko - olen pulassa! En ole saanut myöskään romaaniyritystäni kirjoitettua kuukausiin. Jostain syystä kaikki menee päin puuta, kun tulee kyse tuottamisesta. En vain yksinkertaisesti saa aikaan mitään, mihin olisin tyytyväinen, mikä johtaa keskeyttämiseen. *syvä huokaus*
Älä nyt heitä kirvestä kaivoon! o:
VastaaPoistaEihän Mika Waltarikaan käynyt koskaan Egyptissä ja kirjoitti silti menestykkään romaaninsa Sinuhe Egyptiläinen! :3 (Ja täytyy tunnustaa, että itse kun teen osittain balettiaiheista sarjakuvaa, en oikeasti tiedä baletista juuri yhtään mitään. :F Hirvittää ne kaikki asiavirheet ja jutut, joita olisin voinut hyödyntää, jos tietäisin paremmin. :D )
Varmaan suurin piirtein kaikki ihmiset pelkäävät nolaavansa itsensä "kokeneempien" edessä. Eikä kukaan ole täydellinen; löytyyhän vaikka A-luokan elokuvistakin aina hirveästi epäloogisuuksia ja aivopieruja, mutta silti ihmiset tykkäävät niistä. On lukijan valinta jääkö hän roikkumaan johonkin pieleen menneeseen kohtaan, vai haluaako nauttia kokonaisuudesta. ^^
Eikä romantiikka-aiheisia teoksia tehdäkseen tarvitse olla joku mehiläiskuningatar, riittää, kun on tarpeeksi herkkyyttä. :3 Herkät ihmiset pystyvät havainnoimaan muita ja asettua heidän asemaansa. Ja tietty lukemalla aiheesta kirjoja voi laajentaa näkemyksiään.
Jatka vain rohkeasti romanttisen draaman parissa! nwn Parhaiten sitä kehittyy menemällä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle! o9
Kiitos mahdottoman paljon ;-; Tuo lohduttaa enemmän kuin uskoisikaan. Ja oikeassahan sinä taidat olla... Eniten tässä hävettää ajan kuluminen. Mutta luovuttaa en aio! *nyrkit ilmassa* Olen luovuttanut elämässä jo liian monessa asiassa, kiintiö on täyttynyt XD
Poista